Kun tällaisen blogin aloittaa, oletan, että kertoisin itsestäni ensin jotain.

Kuten blogin kuvauksessakin lukee, olen 19-vuotias (elokuussa tulee 20 vuotta täyteen). Asun poikaystäväni kanssa yhdessä, mutta en tosin ole kirjoilla hänen asunnossaan, joten emme ole siis virallisessa avoliitossa. Toukokuussa on meidän vuosipäivä (tai no jos sen voi niin laskea useiden "erojen" jälkeen..) ja toivon kovasti, että suhteemme kestää siihen asti ja pitkään vielä sen jälkeenkin. :) Kanssamme asuu myöskin pikku-iguaani (tai vielä ainakin pieni : DD).

Minulla on pikkuveli (1,5 vuotta nuorempi kuin minä) ja viimeiset pari vuotta meillä on ollut todellä hyvät välit keskenämme mistä olen erittäin iloinen! Ei meillä aikaisemminkaan tosin ole ollut ns. huonot välit, mutta kun saman katon alla asui niin tietysti tuli sisarusten välisiä tappeluita hyvinkin usein. Aina kuitenkin jos kuvioissa on ollut ns. "ulkopuolisia" ihmisiä, niin aina ollaan toistemme puolia pidetty. AINA.

Aloitin noin kuukausi sitten uuden harrastuksen pitkästä aikaa. Kyseessä on kuntokickboxing ja päätin mennä kyseisille tunneille, koska olen muutama vuosi sitten harrastanut kickboxingia toisessa seurassa puolisen vuotta. En kovinkaan montaa kertaa ole vielä siellä kerennyt käydä, mutta aina kun sinne on mennyt on todella mukavaa ollut. Joka treenin jälkeen ollut fiilis, että on tosissaan jotain tehnyt eikä mennyt vain leikkimään.

Sain "potkut" maaliskuun lopussa isovanhempieni firmasta, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla. Tarkoitukseni oli tosin lopettaa ihan itsekin kuukauden sisällä potkujen saamisesta, mutta olihan se hieman ikävä hetki elämässäni. Ei sillä, ettei olisi työpaikkaa vaan tapa jolla sain asian selville oli hieman ... miten sen nyt sanoisi ... 'stressaava' ja tunsin itseni hylätyksi. Voin siitä kertoa vielä myöhemmin.

Mutta tässä osa tärkeimmistä jutuistani elämässä tällä hetkellä. Parisuhde-vuoristorata, iguaani, rahahuolet ja painon kanssa taistelu.

Battle continues. Ciao.